Kappale neljäkymmentäseitsemän - What has changed?

Siitä onkin aikaa kun oon viimeks kirjottanut.. Must tuntuu et se johtuu siit että tää blogi oli lähinnä mun teini-angstin purkamispaikka. Mun äiti ei sillon ollut mulle vielä niin läheinen kuin nykyään(voin purkaa sille kaiken ahdistukseni :D ) ja mun kaverisuhteetkin oli.. SELKEÄSTI tosi sekasia...

Mä luin noi mun vanhat tekstit tässä yhden illan aikana (sain kuivateltua kynsilakkoja samalla joten hyvä vaan) jasiis haluan kertoa, mikä on muuttunut ja mitä oon oppinut niistä ajoista..

I matter the most

Mä olen oppinut että tärkein ihminen elämässä olen minä. Ja as thus, kenenkään muun mielipiteellä ei ole väliä. Toki on hyvä olla sosiaalinen ja tälleen, onhan ihminen lauma-eläin mutta at the end of the day.. Jos MÄ en ole tyytyväinen johonkin, mun kannattaa muuttaa se, ja jos MÄ rakastan jotain, mulla on oikeus nauttia siitä.(No jos haluaa nussia pilkkua niin niin kauan kun se jokin ei satuta muita, niin siitä on ok nauttia)

Oon kans oppinut että mä en tarvitse kumppania ollakseni täydellinen. Päinvastoin mä oon aina nähny ihmiset, joilla ei ole kumppania paljon vahvempina, jos jossain sarjassa tai leffassa on päähahmo, joka on vahva ilman parisuhdetta, se on musta tosi voimaannuttavaa. Ja vuosien "poikaystävän haun" jälkeen mietin et miks mun pitäis ettiä toista ihmistä? Miks mä en ole itse se täydellinen versio itsestäni? Miks mä tarvitsisin omaan täydentymiseeni toista ihmistä? En mä tarvitsekkaan. Päinvastoin musta tuntuu että elämän eläminen voisi olla jopa hankalaa jos siinä olis toinen ihminen roikkumassa, ellei olis sitten täydellisellä aaltopituudella sen kanssa, jolloin se ei tunnu "roikkumiselta" :D

Ja tosiaan mä en sano etteikö kumppanin kanssa olisi kivaa, mä en voi tietää tietenkään, mutta tottakai rakkaus on tarve muiden joukossa ja tarpeiden tyydyttäminen on aina kivaa, mutta mä en TARVITSE sitä elääkseni elämääni täysillä.

People come, people leave, people are fucking idiots

 Musta on toki kivaa että mulla on ystäviä ja kavereita, joiden kanssa jakaa elämää, mutta jotkut ihmiset.. ne on vaan idiootteja. Niistä ihmisistä mä oon valittanut tässä blogissakin ja jos mä olisin tajunnut sillon jo heittää mun elämästä samantien... En olis oppinut mitään. Joten hyvä etten heittänyt.. Tavallaan..

Siis tottakai mä olin mm. itsemurhan partaalla joidenkin ihmisten takia, mutta oli hyvä oppia niistä idiooteista, että ne oli idiootteja joita mun ei kannata muistella. Katkeroituminenkin on tosin ikävää ja vaikkakin jotkut ihmiset mun mielestä sen ansaitsee, pääosin mä pyrin ajattelemaan sen niin että kaikilla ihmisillä, jotka oli idiootteja mua kohtaan oli siihen syy. Mikä syy? Se riippui tilanteesta ja ihmisestä. Mutta jokasella oli syy, jokainen tekee asioita jostain syistä.

Mutta nykyään mä oon oppinut suodattaan ihmisiä, työpaikoilla ja opiskelupaikoilla se ei oo mahdollista, mutta kenenkään ei tarvitse kestää kusipäitä vapaa-ajallaan. Ei somessa eikä oikeessa elämässä. Asiaa auttoi myös paljon se, että mä muutin toiselle paikkakunnalle, oikeastaan kaupunkiin, yhteen Suomen suurimmista ja voin kertoa että olen enemmän suurkaupunki-ihminen kuin pikkukylä-ihminen, voi toki muuttuakin vielä joskus...

Pikkukylässä JOKAISESTA puhutaan paskaa selän takana
Ainakin siinä pikkukylässä missä mä kasvoin, en tie ketään josta ei olisi puhuttu pahaa, ei sillä isossa kaupungissakin voi olla et juorutaan selän takana, mutta pikkukylässä se maksimoituu kun ihmisiä on vähemmän. Ja usein ne juorut on täysin tekaistuja tai paisuteltu paljon. Ja mitä mä tein sellaisen sattuessa, oli etten välittänyt, eristäydyin nettiin löytämään uusia kavereita ja se oli hyvä tapa siinä mielessä että ne juorut vaihtuu n. viikon tai kuukauden välein ja asia, minkä takia sä et uskaltanut mennä kouluun voi olla viikon kuluessa jo täysin unohtettu.

Mä en haluis sanoa että "se pitää vaan kestää" mutta vastaanpyrkiminen voi lietsoa liekkejä. Mutta mä olen oppinut elämässä että pitää olla oma itsensä kaikesta huolimatta. Vaikka liikkuisi juttua että sä näyttäisit rumalta jossain vaatteissa, älä lakkaa pitämästä sitä vaatetta. Hyvällä tuurilla ne juoruajat huomaa ettet sä lopeta niiden kommenteista huolimatta.

Do what you love and Love what You Do

Taisin jo mainitakkin että oon oppinut rakastaan itseäni mutta tosiaan mä rakastan itseäni just sellaisena kuin olen. Koska mä tiedän ettei kukaan muu, KUKAAN MUU voi tehdä samaa ja se tekee siitä asiasta maailman arvokkaimman asian. Koska niitä asioita on vain 1 koko maailmassa. Hyvä esimerkki on, kun tein yhden järjestön puuverstaan tiloissa puulastan ruuanlaittoon. Se on vinossa ja sen kahva on paksumpi kuin mallissa, mutta se on arvokkain esine maapallolla, koska niitä on vain ja ainoastaan 1 kappale tehty.(Ainakin jos asian arvo mitataan sen harvinaisuudessa, mut you get the point hopefully)

Ja sillon kun etsin poikaystävää, mietin usein asioita itsessäni, mitkä vois houkuttaa poikaystäviä, oon fiksu, huumorintajuinen, mulla on söpön paksu alahuuli, mun silmät on oliivinvihreät, mitkä muistuttaa Espanjasta/Kreikasta, oon välittävä ja ihanan tunnerikas ja vaikka mitä. Ja tajusin että, mähän oon ihastunut itseeni. Mä rakastan itseäni. Mussa on asioita joita kaipaan poikaystävässä, mutta ei mun tarvitse reach out kauheen kauas, voin olla itselleni oma unelmien poikaystävä. Ja tosiaan tän voi ajatella sillee kierosti et masturboin omalle peilikuvalleni mut jos mun kehokin attractais mua seksuaalisesti, I just might. :'D Jasiis mä koen et mun itserakkaus on kuitenkin healthy kind, sellanen että osaan arvostaa itseäni tarpeeks etten alkaa tekemään mitään, mistä mun ihmisarvo kärsis taisiis ku sanotaan että ihmisen pitää "tuntea oma arvonsa" ettei se ala vaikka huoraks joka pyytää 5senttiä panolta, niin mä tunnen oman arvoni, mutta tosiaan en masturboi peilikuvalleni :D

Mutta musta on tärkeä oppia rakastamaan itseään. Piste.

Mitä olen puuhaillut?

Valmistuin amiksesta ja siinä loppuvuosissa ei ollut oikeen erikoista, keskityin koulunkäyntiin ja pyrin olemaan mahdollisimman vähän ihmisten kanssa tekemisissä...(osaks senkin takia että mulla oli sosiaalisten tilanteiden kammo joka tuntui vain pahenevan koko ajan.. En ees mennyt valmistujaisiini koska ahdisti että mä saan sydänkohtauksen kun ahdistaa niin paljon sosiaaliset kontaktit) Me lähennyttiin äidin kanssa kun mun teiniangstailu oli mennyt ohi ja se auttoi mua tosi paljon "virallisissa asioissa" mihin en itse pystynyt sosiaalisten tilanteiden kammon takia. Mun isäkin sai tietä mun homoudesta, se otti sen erittäin hyvin, yllätyinkin mutta se rakastaa mua poikanaan ihan mun seksuaalisuudesta huolimatta.

Muutin amiksen loputtua ekaks asumaan Forssassa yksiöön, jossa kiinnostuin mm. meikkaamisesta ja oonkin sitä nyt harrastanut 3 vuotta suurinpiirtein. Tosin mulle meikkaaminen on enemmän "taiteen luomista kasvoille" kuin "ehostusta". Aloin käymään Etsivä Nuorisotyössä, jossa mua opastettiin tekemään jotain koulun jälkeen, en hakenut muihin kouluihin(vielä) mutta menin kuntouttavaan työtoimintaan Mielenterveysseuraan, koska siellä ymmärrettäisiin mun sos.til.kammoa ehkä vähän paremmin kuin "perusduunissa" Ja se auttoi. Se ja yksi iso tapahtuma auttoi mua pääsemään koko sos.til.kammosta eroon. Se tapahtuma olikin...

Nicki Minaj in Summer Up 2015

Tosiaan olin joskus ajatellut että on kolme artistia, että jos ne ikinä tulee Suomeen keikalle mun on PAKKO päästä sinne. Iggy Azalea, Cascada ja Nicki Minaj. Ja sure enough, olin varannut liput sisään ja tajusin että "MULLA ON SOSIAALISTEN TILANTEIDEN KAMMO EIKÄ KETÄÄN KAVERIA KENEN KANSSA MENNÄ!" Mutta olin maksanut vitusti siitä lipusta joten en todellakaan aikonut olla menemättä... Joten. Mä menin bussilla Lahteen, ekaa kertaa bussillakin tyyliin ikinä(paitti paikallisella bussilla kotiin joskus amiksen aikoihin) ja Summer Uppiin mun PITI kysyä ihmisiltä neuvoa, mä en ollut koskaan ennen käynyt Lahdessa ja vaikka mä netissä koitin löytää kuvia mistä vois päätellä missä asiat on, ei löytynyt, mä juttelin ainakin 20 eri ihmiselle siellä. Mua ahdisti KOKO AJAN mutta mä pidin silmäni Nicki Minajissa koska se ei oo kauheen tavallinen näky Suomessa. Se reissu oli ihan onnistunut, ja sen jälkeen kaikki sosiaaliset tilanteet tuntu... meh. Pitää mennä kauppaan ostaan ruokaostokset? Meh. Piti sanoa hei työkaverille töissä? Meh. Mikään ei vetänyt vertoja Summer Upille 2015 joten mä en enää tuntenut ahdistusta sosiaalisista tilanteista. :D Ei sillä, mä edelleen tunnen vähän, mutta tosi vähän ja mulla on paljon "selviytymisajatuksia" mitkä auttaa jos ahdistus nousee..

Mutta palatakseni Forssaan

Töissä olo antoi mulle arkirytmiä, mutta mä sairastuin masennukseen muistaakseni joskus marraskuussa 2015.. Muistaakseni johonkin siihen aikaan, kuitenkin se kesti ensi kevääseen saakka. Musta tuntuu että se johtui siitä että asuin yksiössä ja ns. "itsemurhayksiössä" eli yksinäisen poikamiehen pienessä kämpässä ja mulla ei tosiaan ollut kuin yksi ystävä, Anni/Jonna muuten mulla ei oikeastaan ollut kavereita.. Paitsi sellaisia jotka vaihteli paljon.. Mä olin tosi yksinäinen, mutta teinin draamojen jälkeen vähän pelkäsin ystävien tekoo, pelkään vieläkin vähän mutta sillon varsinkin, mun elämä vapaapäivinä oli sitä että olin sängyssä 16h ja pelasin koneella 8h Tosiaan vapaapäivinä, työpäivän olin töissä 4h(kuntouttava työtoiminta) ja sit olin pari tuntia koneella ja menin sänkyyn. Ja sängyssä mä en edes aina nukkunut vaan itkin tyynyä vasten ja mietin miks mulla on paha olo, koska mulla ei ollut syytä. Mä olin oppinut rakastamaan itseäni ja teinidraaman jälkeen kaikki oli hyvin, varsinkin kun olin päässyt yli sos.til.kammostakin mutta silti mua itketti, ei aina ees sitä, oli vaan paha olo mutta ei pystynyt itkemään..

Mä koin masennuksen ikään kuin hahmona, joka kuiskasi mun korvaan ikäviä asioita ja syitä, miks mun ei pitäis tehdä asioita joista tykkään. Jos halusin laittaa Jonnalle viestii et haluukse hengata se sano "Eihän Jonnakaan oo laittanu sulle viestiä, miks se haluais hengata sun kans?" jos halusin mennä johonkin kauppaan shoppailemaan se sano "Sieltä ei löydy kuitenkaan mitään mistä tykkäät ja kävelisit vaan turhaan" periaatteessa kaikki mitä halusin tehdä oli iso eiei yhtäkkiä ja mä uskoin sitä ääntä. Liikaa. Mä myös huomasin että asioita mussa alkoi haihtua. Mm. mä lakkasin uskomasta joulupukkiin. Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta mä uskoin 19 vuotta että joulupukki on olemassa, että se ei oikeesti tois joululahjoi lapsille mut et se olis jossain korvatunturilla ja tekis lahjoja.. Mutta se ääni, joka kielsi mua tekemästä asioita sano mulle yks päivä "Ei siinä ole mitään järkeä, ei se voi olla oikeasti olemassa. Ei se vaan voi." ja lakkasin uskomasta. Se oli yks isoin asia minkä masennus vei multa; Mun lapsuuden naiivisuuden. Ehkä se oli hyväksin asia.. "Kasvaa aikuiseksi" mutta silti se tuntui ja tuntuu edelleen pahalta, mä näin maailman vain pahana paikkana.

Joku voisi sanoa että "no tota samaahan sulla oli teininäkin kun tänne blogiin kirjottelit" Mutta mä en sillon kirjotellut mihinkään, mä en jakanut sitä kellekkään, se ääni kielsi. Kun olin teini, ei mikään tai kukaan muu määrännyt mun tekemisistä. Also masennuksen aikaan mun oli tosi vaikee sanoa mitään vastaa, aina kun koitin miettiä hyvää come-backia sille äänelle, mun pää täyttyi ajatuksista.. Aina kun koitin saada jostain ajatuksesta kiinni, tuli 20 tielle ja puski sen muiden joukkoon. Sen voi ajatella niin että koitin saada liukkaita kaloja kiinni uima-altaassa, niin että niitä vilisi koko ajan joka paikassa. Se oli vaan mahdotonta.

Oli kuitenkin yks asia johon mä uskalsin sanoa takaisin, meikkaaminen. Mä löysin meikkaamisesta aina jotain mieltä nostavaa ja vaikka se ääni koitti sanoa mitä, niin mulla oli aina hyvä comeback ja meikkasin silti, siitä äänestä huolimatta. Se antoi toivoa ja eräänä päivänä mä heräsin siihen, että mulla voi olla masennus ja että mä oon antanut sen määräillä mitä mä teen. Ja että mä olin antanut sen viedä multa mm. mun lapsuudenuskon Mitä mä tein? Mä nousin sängystä, kyyneleet silmissä. Mua ei oltu koskaan kohdeltu niin ilkeästi. Ja mä sanoin ääneen "Nyt sä ämmä vittuilit väärälle tyypille, luuleksä että mä otan tollasta paskaa keneltäkään varsinkaan sulta? Jos mä haluan meikata, niin mä vittu meikkaan, jos mä haluan laittaa Jonnalle viestii, mä laitan sille viestii, jos mä haluan mennä shoppailemaan sä voit uskoa että mä tulen usean kassillisen kanssa kotiin, sä et todellakaan pidättele mua elämästä mun elämää koska mä en parantunut sos.til.kammosta jotta mä saisin tällästä, mä en syntynyt äidistäni jotta mä saisin tällästä, ja mä en todellakaan ollut tappamatta itteäni jotta mä joutuisin elämään tällästä. TEE MULLE PALVELUS JA PIDÄ SE SAATANAN RUMA TURPAS KIINNI JA ANNA MUN ELÄÄ MUN ELÄMÄÄ JUST NIINKUN MÄ HALUAN!" ja ajatukset selkeni kuin taikaiskusta. Sen jälkeen, pari viikkoa, aina kun se ääni koitti kieltää jotain mä keksin jonkun syyn, miksi sen ajatus oli väärin. "Ei kukaan jäis kaipaan sua jos sä kuolisit" "Mua jäis kaipaamaan Jonna, äiti, iskä, sisko, työkaverit, psykologi ja moni muu" "Kukaan poika ei halua sua tai oo koskaan halunnutkaan" "Moni poika on sanonut tykäneensä musta ja mä tiedän varmasti että moni poika vielä tuleekin haluamaan" jne. Ja pikkuhiljaa se jätti mut rauhaan. Ja mä muutin sattuvasti uudelle paikkakunnalle.

Lahti, uusi kappale elämänkerrassani

 Vielä Forssassa asuessani mä tutustuin yhteen tyttöön, joka asui Lahdessa ja kun mä mietin eri kaupunkeja mihin muuttaisin, mä päädyin Lahteen yhtenä vaihtoehtona, mä kerroin tälle tytölle siitä ja se sanoi että asuu itse yksiö.. no itseasiassa kaksiossa mutta yksin nontheless. Ja että mietti et se vois asua isommassa asunnossa ja että mehän voitais muuttaa yhteen(taisit mä ehdotin sitä, can't be sure..) Ja se sit vaan tapahtu että toukokuussa me muutettiin kolmioon Lahden keskustaan. Lahdessa mä en tuntenut ketään muita kuin tän kämppikseni, aluksi.

Lahdessa mä koin jotain ihanaa, mä kävin kaupassa ja mä pystyin kuuntelemaan musiikkia koko matkan.. Miksi? Koska siellä ei ollut ketään tuttuja! Mun ei tarvinnut tuntea huonoa omatuntoa pitää kuulokkeita korvissa koskaan kukaan ei tuntenut mua, joten en voinut törmätä keheenkään myöskään. Ja mä myös löysin Lahdesta kauniita paikkoja, kuten Pikku-Veskun ja Mukkulan rannan.

Mulla oli siinä kesällä myös jotain erikoista. Mun kämppiksellä oli synttärit ja me mentiin baariin sen parin kaverin kans, minä mukaanlukien, siin porukas oli yks Darius(nimi muutettu), joka oli vissiin bi-seksuaali? (not that it matters tho) Ja tosiaan mä vähän vilkuilin sitä siin illan mittaa mut mä olin oppinut ettei jätkien kans säätämisestä koidu oikeen hyviä asioita, ainakaan jos on liian vikkelä liikkeissään.. Mutta mä menin sit juomaan itseni känniin.. Ja no.. me oltiin siirtymäs meidän kotiin yöks, niinku et kaikki vieraat tulis meille yöks.. Ja no, mä kävelin Dariuksen vierel ja ajattelin "Mä haluisin pitää sun kädestä kii.." paitti etten ajatellut sitä.. Mä legit en ajatellut.. Mä vaan sanoin sen ääneen ja se sano "Okei" Ja.. Me pidettiin käsistä kiinni.. Hyvät 10 minuuttia. Se oli... Mä en voi sanoa että se olis ollu parempi tunne kun mun ensi-ihastus se oli oikeesti jtn fantastista, mutta mä koin olevani jotenkin henkisesti yhteydessä Dariuksiin.. En oikeen osaa selittää sitä paremmin. Tuntu vaan et meillä on jtn suurta. Tosin jälkeenpäin... Noh sen yön jälkeen se lähti kotiinsa ja me juteltiin vähän facessa mutta sitten se sano et se ei halunnu olla mun kans tekemisissä ja poisti facebook-profiilinsa. Emmä tie olikse sille joku kännimoka sit mut ainakin puoli vuotta siit niin mun kämppiksel oli jotkut bileet ja mä olin mun äidillä Forssas niin Darius oli vissiin istuskellu mun sängyllä aika paljon ja kyseli missä mä oon.. Et... Emmä osaa sanoo, eikä mua kiinnostakkaan Dariuksella ei edelleenkään oo Facebookkii(ei sillä et olisin tarkastanut) ja mulla ei oo mitään yhteyttä siihen vaikka haluaisinkin, se on varmaa jo muuttanut muuallekkin... Mutta se tulee AINA olemaan eka jätkä, jota pidin kädestä kii ja eka jätkä kenen kans oon ollut fyysisesti kontaktissa. Joten.. That's something.

Lahdes asues osallistuin kans Draamapajaan, joka oli sellane Nuorisosäätiön järjestämä juttu, olin jo Forssas Mielenterveysyhdistyksen toimesta näytellyt kahdessa näytelmällä ja se kiinnosti mua joten Draamapaja kuulosti hyvältä, siellä meidän ryhmällä oli tosi hyvää synergiaa, tultiin kaikki toimeen keskenämme ja meil oli "työn"(se on vähän kun kevyttä työtä) ohessa vapaa-ajalla parit bileet. Mutta eiköhän mun pitänyt sit mennä ihastumaan yhteen poikaan siellä.. Hauskaa oli se etten aluks tuntenut mitään ketään kohden, sit yhtäkkiä tuli tunteita ja no, mitäpä mä olisin nuoruudessani oppinut.. Mä pyysin yks päivä sen pojan käytävälle ja kerroin sille suoraan tunteistani, sanoin tosin myös että mulla on huonoja kokemuksia ja etten halua tehdä asialle mitään, mutta halusin lähinnä tietää mitä se ajattelis siitä(eihän sitä tie jos seki olis ollu muhun..) ja se torju mut, TOSI hyvin. Siis se sano et se on just ollu parisuhtees eikä haluu hypätä toiseen ja että se vois kyllä hengailla munkaa vapaa-ajalla jos se auttais mua ja et voitas joskus ehkä kokeillakkin jotain myöhemmin.. Jasiis mua ei ollu koskaan torjuttu niin hyvin. Mutta sitten...

Noh mä olen padonnut vihaa lapsesta asti, mulle opetettiin että viha on "negatiivinen" tunne jota ei pidä tuntea, eikä koskaan opetettu purkamaan sitä rakentavasti niin tosiaan aloin patoamaan sitä. Ja no, masennuksesta pääsin yli mutta uusi hahmo äänen kera alkoi puhumaan.. "Se ei halua sua, vaikka sä oot noin hyvä, sä tiedät ettei se vika oo sussa, se on siinä" "Jossei se halua sua parisuhteessa, se ei ansaitse sua ystävänäkään" "Kuinka se kehtaa ees vilkasta suhun päin, sen jälkeen kun torju sut?" Kaikki se viha alkoi tulla läpi ja kohdistua, ilman hyvää syytää mun ryhmäläiseen, joka torju mut. Mä pidin sille mykkäkoulua ja olin kuin jääkuningatar, fantasioin sen hakkaamisesta ja kiduttamisesta henkisesti ja fyysisesti kaikki se viha... Noh. Se viha jatkoi mussa elämistä ja mä ruokin sitä negatiivisuudella sitä mun ryhmäläistä kohtaan. Sitten se purkautu ikävästi.. Mä pelasin mun kämppiksen kans yhtä peliä, ja siin pelis tapahtu joku juttu en muista mikä mut mä heitin lasin lattialle ja huusin "MIKS ELÄMÄ ON NÄIN VAIKEAA?!" Ja juoksin vessaan ovet paukkuen. Mä ite muistan sen vaan siitä et mulla pimeni kaikki, ja heräsin siitä että olin vessassa hengittelemässä tosi raskaasti, puuskuttamassa. Mun kämppis meni isälleen yöks, tottakai se pelästy olin aina ollut tyyni kuin viilipytty(tai jtn) ja sit yhtäkkiä kauheen aggressiivinen, kyl mäki olisin pelästynyt. Mut tajusin et mun viha on hallitsemattomissa.. Mä aattelin et koitan kanavoida sen rakentavasti meikkaamiseen ja meikkasin tosi vihasen ja surullisen meikin(kuvaamaan tunteita, joita pelkään tuntea) ja lipsyncasin Lady Gaga:n Bad Romances, koska mä koen että se on enimmikseen vihainen biisi, mutta se ranskankielinen osa on surullinen. Se on ehk tunteikkain ja paras lipsync mitä oon itekkään nähnyt. Tai ainakin yks tunteikkaimmasta..

Sitten tuli kutsu bileisiin meidän ryhmäläisten välillä... Mietin et "Miksei?" ja menin. Se homo joka torju mut ei ollu siellä, eikä yks toinenkaan meidän ryhmäläinen. Ja no ei siin mitään oli ihan kivaa silti niiden muiden kanssa. Mutta sitten oltiin siirtymäs baariin ja joku sai viestin whatsappiin niiltä kahelta ryhmäläiseltä ja huomautti et ne on muuten samas paikas koska siin oli sama tausta. Joku heitti et "Niil on varmaan jtn juttua, näitteikstei ku niil oli molemmil fritsut viime torstain kaulas?" ja kaikki yhty mukaan et niillä on varmasti suhde. Eli tosiaan yhellä meidän ryhmäläisellä ja sillä joka torju mut... Voitte vaan arvata miten mun vihan tunne reagoi... Mä lähdin kotiin.. Sillon ei ollut paljoa liikennettä mikä oli hyvä, en törmänny kehenkään ja en tiedä mitä oisin tehnyt jos oisin. Mä huomasin kotiovella tai sen jälkeen ettei mun jalat totellut mua.. Ne käveli kohti Pikku Vesijärven rantaa.. Ja ajatus vilahti päässä "Ei se ansaitse meitä, ei kukaan ansaitse meitä. Nyt se on ohi" Mä olin kävelemässä tekemään itsemurhaa, hyppäämään pää edellä rannan kivikkoon. Mä panikoin vähän koska se ei ollut mun ajatus.. Vaan sen vihan tunteen. Onneks yks mun nettituttu laitto viestii just, mä selitin sille kävellessä tilannetta ja se käski soittaan itselleen. Mä itkin puhelimessa mut olin myös tosi vihainen ja se sai mut onneks puhuttua pois siitä. Mä menin kotiin nukkumaan.

Seuraavana päivänä mä kerroin tapahtuneen myös etsivälle ja se lähti mun kanssa akuuttiin päivystykseen Päijät-Hämeen Keskussairaalalle. Itsemurha-yrityksestä. Mut tutki ekaks peruslääkäri ja sit psykologi, molemmat meinas et mulla on psykoosi koska mä pukeudun tosi persoonallisesti ja piirrän kulmakarvani aina luovasti(oon ajellu kulmat ja teen ne siis joka aamu aina) ja kysy mun etsivältä oonko mä aina yhtä oudon näköinen :D Ei se loukannut mua koska pyrinkin näyttämään erilaiselta kuin muut. Mut ohjattiin yhdelle työryhmälle, jossa psykologi arvioi mut, mulla myös aloitettiin psykoosilääkitys joka auttaa tasaamaan tunteita. Se psykologi arvioi että mulla on psykoosi-taipuvuutta ja että koska mä olen 20-vuotias oon just siinä iässä missä psykoosit voi iskeä, joten mut laitettiin "tarkkailuun" valmentavaan kuntoutukseen eli käyn n. kerran viikossa juttelemassa sairaanhoitajan kanssa, ja siinä samassa yhteisössä on myös psykologeja ja lääkäreitä, eli oon vähän kuin tarkkailussa. Me ollaan sen kans alettu treenaan mun tunneasioita ja tunteiden hallintaa taino se sairaanhoitaja sanoo ettei tunteita voi tai saa hallita, mutta että miten niitä voi järkevästi kokea olematta haitaksi muille.

Ja siinä mä olen nyt. Tän lisäks oon alkanut käymään eri järjestöjen ja yhteisöjen lautapeliryhmissä, ne on mahtava tapa tutustua uusiin ihmisiin niin että siinä on jokin jäänmurtaja. Mun kämppis muutti toiselle paikkakunnalle, mutta mä jäin Lahteen, asun yksiössä ja tää on taas tää "itsemurhayksiö" mutta mun lääkityksen ansiosta mä luotan pysyväni järjissäni, ja mä myös rakastan itseäni liikaa tehdäkseni itsemurhaa koska sit joutuisin elään ilman itseäni(And that does not make any sense :D )

Loppusanat, for now...

Muttah, tää päiväkirja netissä on ollut ja tulee varmasti olemaan mukava kokemus. Ja mä toivon että joku lukijoista sais toivoo omaan elämäänsä.. Tai saa päivän naurut kun lukee mun kommelluksista. Mutta ennenkaikkea mä teen tätä itselleni, mun ei tarvinnut teininä tappaa itseäni tai emt. alkaa pedofiileille huoraks kun mulla oli paikka mihin pystyin vähän purkaan ajatuksia.

Kappale neljäkymmentäkuusi - Paljon, liian paljon

En ole taaskaan kirjottanu pitkään aikaan, ja pyydän siit ny heti täs anteeks xd Mut siis kun... Oon suoraan sanottuna unohtanu tän koko blogin, koska.. no, lue.

Eli tosiaan mistäs sitä alkais.. Viimeks ku kirjotin niin tais olla joskus... Olisko ollu kesälomal/loman lopus?

No mut nyt tuli sellane pikku-inspis taas kun yks kamu tekee blogii ja se on iha täpinöissää nii tuli si katottua omaa ja meinasin et voin kai kirjotella...

http://fuckingdeadwonderland.blogspot.fi/ (tos on linkki sen kamun blogiin btw, alotti just, tukekaa sitä! cx )

ASIAAN!

Edistykset Sos.Tilant.Kammossa

Eli tosiaan kuten te, blogiani seuranneet tiedätte, kärsin sosiaalisten tilanteiden kammosta ja tässä pyritään parantumaan ofc ja mikä sen parempi motivaattori, kuin Big Brotheriin pääsy. Eli siis tosiaan päätin ja lupasin et aion ens vuonna hakea BB:hen ja sitä varten mut tietenkin pitää päästä parantumaan tästä mun fobiastani. Se on ollu si sellane hauska motivaattori... Ja siis edistyksenä on mm. et pystyn nykyään menemään luokkaan ilman Veeraa ja Annua (En muista oliks ne valenimet tollaset mutsiis ne mun kaks luokkakamuu) kun taas ennen odotin niit aina aamusin ja si mentiin yhdes luokkaan.
Sit kans seki et oon menny ny 2 kertaa kauppaan YKSIN, sillee et mutsi ollu parkkiksel oottamas, ja siis ostoksina on ollu molemmil kertaa jäätelö ja toisel kerral siideri (mutsille tosin)
Jaja.... Mitäs muuta... No si toki seki et yks aamu ku tulin luokkaan, sie oli joku random-muija ja se oli sillee et "Tuliksää korvaan" ja olin et "En... wtf" ja si jtn siin kiusallisesti myrjötettii ja si menin paikalleni ja si mun ope tuli sanoo et joo et sie on korvauspaja samas luokas mis mun pitäs olla... Ainiin NIIIN siis mulle on koulus sovittu et yksil tunneil ollaa tyttöjen kans yhes luokas kolmistee, kun en pysty tekeen muiden oppilaiden läsnäolles, son siis vaa tää yks tunti ku asennetaan palvelinta mutsiis niin eli keskiviikkosin sie on korvauspaja samas luokas... Enpä mee enää niille tunneille :D En saanu tunnil tehtyy MITÄÄN ja tytöt ei osaa ilman mua, niin istuttii sie si 4h koneil... Et... Kannattaako ees enää mennä niille keskiviikon tunneil?
No sit... Öhm.. Eikai siitä aiheesta muuta...

Vlogi mietityttää...

Joo eli olen ennenkin puhunu tästä et ois siistii alottaa vlogi ihan vaa jo senki takia et se olis paljon yksinkertasempi ja helpompi tehä ku tää kirjotettava blogi ja lisäks nykyää blogit on niiiiin last season, et olis parempi vaihtaa vlogiin.. MUTTA joka kerta ku mietin sitä niin tulee se legendaarinen et EN OSAA EDITOIDA! Siis en osaa editoida MILLÄÄN TAVALLA videoita, en ees sillee et liittää kaks pätkää yhteen tai leikkaa osan jostain pois, se on mulle iha rakettitiedettä... Joten mun pitäs vetää kaikki one-shottina... Ja siis mikään ei oo kamalempaa kun one-shot-vlogi.. Itekkä en tykkää sellasii seurata ja oon miettiny et vittu pitää maksaa jonkulle perus-vloggarille et editoi mun videoita... :D Saatana.
Tekis mieli kyl alottaa, koska se olis niiin helppoo ja muutenki.. olisha se iha kiva..

Miesrintama

Kyllä, siellä on tapahtunut muutos, joka kuitenkin nyt vasta hellittää ja muistaakseni se ei ehtinyt viime kappaleeseen, joten se oli just joku 3kk sitten.. (nyt varmaa jo 4kk) Eli siis meillä kävi 2 mutsin kamua, olivat yötä joku viikonloppu, Jarkko ja Jorma (valenimet ofc) ja siis Jorma on joskus seukannu mun siskon kans ja se on nykyää mutsin bestis (weird huh?) nii ei siin mitää ja tää Jarkkoki oli jo aiemmin vissii kaks kertaa käyny meil.. No niin tosiaan ei siin mitää kattelin telkkaa ja ne oli meitin tietokoneilla (Meil on olohuoneen vieres ns. tietokonehuone, jos on mutsin tietokone ja si sellane ns. "musakone" Millä mutsi yleens kuuntelee musaa) No sit luulin et ne puhu musta jtn, kuulin vissii nimeni tai jtn, en muista. Ja pyysin sitä Jarkkoo kaveriks faces (en oikeestaa tie millä logiikalla mut ihs) ja si vissii se jtn jutteli mulle... Sano jtn et hei tai jtn ja olin vaa et joo moro ja si menin nukkuu... Siis... No koittakaa ymmärtää xd

No sit tosiaan pari päivää vai kenties viikkoo kulu ja ei mitää, se välil jutteli mulle jtn randomii, si aloin tyylii pelaa sen kaa jtn samaa peliiki ku se halus ja jäin koukkuun.. Si vaa yks yö näin siit unta vissiin tai jtn ja aamul... Siis tuli sellane lämmin tunne ku ajatteli sitä.. Ja aattelin et vittu oon siihe kuses.. No si juteltii iha perus-tahtiin ja tällee, si tää jatku jonku 2 viikkoo vissii ja siis se oli mua kohtaan tosi mukava ja ihana ja sellane.. Siis vaa ihana ja mää ihastuin siihe koko aika vaa enemmä ja enemmä ja si tota sen piti vissii tulla meille viikonloppuna ,et meil oli jokkut bileet tai jtn ja muistan ku olin iha paniikis, et omg ny nään sen tavallaan ekaa kertaa, koska ei oltu aiemmin ees millää tavalla sosialisoitu, ku vast siin faces.. Ja si sillo päiväl muistan, ku mutsi kävi hakee porukkaa meille Tampereelt nii kävin suihkus ja sheivasin karvat (iha varmuuden vuoks, josse halus vaikka panna mun kaa tai jtn, ku emmä ny olis HALUNNU mut emmä ny mee kieltäänkää jos toinen haluu...) ja muutenki panin itteni niinko... NIIIIIIIN IHAN VIMPAN PÄÄLLE ku mahdollista. No sit tietenki mutsi tuli ja olin omas huonees ja Jarkon piti tulla meille omal autol niin ootin ja ootin ku mun huoneest näkee ajotielle, niin ootin et se tulis ja ainaku joku auto tuli olin iha kuset housus et voi vittu nysse tuli ja tällee...
Si se ei tullukka..
Vittu..
Siis ei siin voinu ajatella ku vaa...
Vittu..
Si suutuin sille..
Vedin kunnon pimppiraget..
Si se kysy et "Miksää ny noi paljo suutut tollasest? :D "
Niin sitten menin töräyttään suutuspäissäni et: "Koska oon ihastunu suhu" ja tietenkään en saanut sanan-arkkua sulkeutumaan ajoissa vaan vuosin siinä samalla sen kaiken, mitä tein ku luulin et se on tulos meille (sheivaukset ja hajusteet ja meikit ja vaatteet) ja si se naureskeli et "aij ku söpöö :D " tai jtn tollasta ja siis... Must oikeesti tuntu et mun poskilla olis voinu paahtaa kokonaisen naudan... Siis olin niin punanen ku olla ja voi ja sillo poskethan on iha lämpimät ja tällee...
No sit me jatkettii ku mitää ei olis koskaa tapahtunukkaa, eli juteltii mukavia ja tällästä, ignorattiin se fakta et olin edelleen ihastunu Jarkkoon... xd Sit oli yks ihana ilta ku kattelin leffaa ja se alko juttelee ja se sano kattovansa sitä samaa leffaa ja katottii se si tavallaa "yhes" ja si tuli toinen leffa perään niin katottii seki ja ah se oli niiin ihanaa.. Siis vaikka se ny oliki tabletin pääs mut tuntu ku olisin kattellu sitä leffaa sen sylistä <3 Ah se oli ihana ilta...
No sit seuraavana päivänä mietin et mitä jo... tai oikeestaan näin vissii unta, et Jarkko kuoli... Nii tuli mielee et mitä josse oikeesti kuolis ny.. et olisko kiva mennä hautajaisii ja ajatella et "Joo, viimisin sana sille oli joku et: Onpa Kevin Beacon hot" Niin sit illal kysyin silt suoraa, mitä tehdään tän mun ihastuksen suhteen et onksse ny hetero vai homo vai mikä. Ja se vastas NIIIIIIN Yli-ärsyttävästi et "Enpäs kerro ;) " Ja jumalauta... Siis sit koko ilta koitin saada sitä selville ja sen mielest se oli taas kauhee söpöö...
Sen jälkeen ollaan taas jatkettu tällee et välil jutellaa, tosin nykyää meitin juttelut on jääny TOSI vähälle ja se on enempiki sillee et ehk kerran viikos se pyytää apuu jossai pelis tai kertoo vaa jostain hauskasta vitsistä tai tapahtumasta.. Ja siis koen vieki olevani siihe ihastunu, mut nyt se on onneks jo aika hyvin menny pois koska on montakin syytä, miks meistä ei tulis mitään:
1. Se on joku 29, se on täysin eri ikäluokkaa ja täten tykkää eri asioista ku mää ja sillee.
2. Se on vissiin kans bottom, oli se si mikä tahansa seksuaalisuudeltaan ja no, koska itekki oon niin ei miksata...
3. Se on vissiin aika luuseri... Mitä oon kuullu.. Ettei sil mee hyvi ja siis se asuu yksin ja on töissä laivalla baarimikkona, et luulisha et iha hyvä menee mut se on nykki velkaa sille Jormalle ja muutenki vissii ei koskaa maksa velkojaan et...
4. Se on iha vitun ärsyttävä... Siis... Niin paljo ku mää siit tykkäänki ja haluisin olla sen kans niin aij jumalauta mun tekee mieli repii sen pää irti ja kusta sen kurkkuun.. Just toiki et "Enpäs kerro ;) " Vittu sanos ny ees suoraan et on hetero, jos on, ettei mun tartte jäädä roikkuun sillee et "Josse onki homo.."
5. Se on mun mutsin kamu ja mun sisko on jo seurustellu yhe mun mutsin kamun kans (tosin se oli vissiinki eka siskon kamu, si mutsin kamu ja si siskon poikkis..) et... entie pitäskö se siit..
6. No vieki se ikäero, et tosiaan vaikka se näyttääki iha 20.vuotiaalt, niin se on mua kuitenki 12 vuotta vanhempi... niin...

Mutsiis joo, oon vieki siihen ihastunu, sydän ei kysele, kun sydän sanoo jtn. Mut iha järjen mukaanhan mun ei pitäis edes haikailla tollasen jätkän perään ja oon päättänykki et unohdan sen. VOIHAN OLLA et kun kuitenki oon ollu siihe kohta tyylii puol vuotta ihastunu, et se on se mun "Kohtalon elämänkumppani" mut se just kun jossei se ookkaa, niin emmä haluu tuhlata sitä aikaa, minkä voisin käyttää jonkun toisen jätkän ettimiseen, niin siihen et oon kuses yhtee jätkään, joka ei suostu ees kertoo mitä seksuaalisuutta se edustaa....

Kaveri-kuviotkin mietityttää...

No sit aiheesta kukkaruukkuun (tai jtn...) On jo pitkän aikaa ollu sillee, et ... Enny muistga taas sen valenimee mut nyssi vaikka Jonna. Niin et Jonna on mun ainoo kamu, kun tosiaan Merjan kans en oo ollu pitkään aikaan tekemisis, Martan kans menny välit poikki ku sil oli jtn riitaa Jonnan kans ja no, bestiksen viholliset on mun vihollisia.. ja kaikki nää muukki nii, ei vaan oo tullu juteltuu. Mut nyssi me ei olla Jonnanka kaa olla vähää aikaa oltu tekemisis ja sit ku se on raskaana ja muuttanu poikaystävänsä kans omaan kämppään... Siis jotenki ku luuli joskus lapsena et me tullaa seuraan elämää niinko samois saappais, niin nyt se tuntuu vetäneen tennarit jalkaansa ja juosseensa jonnekki sivupolulle.. Tai sit mää oon... Mutsiis kuitenki et ollaa eri teil ja sillee.. Emmä ees nää Jonnaa enää tulevaisuudessanikaa.. Siis kun mä ajattelen tulevaisuuttani, niin nään mut vähä niinko jossai Sinkkuelämää-Carriena, et oon just muuttanu uuteen kaupunkiin jonkun työn peräs ja mua vastapäätä asuu joku ultimate-söpö-jätkä kenen kans ollaa muka vaan kamuja mut oikeesti tyylii ollaa iha kuses toisiimme ja si mul on just joku 4 parasta kamua, joiden kanssa törmätää jossai ja ollaa kaikki iha yber-yksinäisii mut sit ku törmätään niin aletaa kamuiks ja tällee.. Ja sillee et elämä tuntuu selkeeltä.. vaikeelta, mut selkeeltä. Toisin kuin nyt, kun kaikki tuntuu sumealta, mut se mitä mää ny nään niin on iha perus, helppoo... Et... Emt.

Kuin muistoissa eläisi

Siis tohon ylempään jatkoa: Et tosiaa tuntuu kuin eläis nykyäänki muistois, et mää oikeesti olisin se vitun Carrie tulevaisuudessa, mut tää mis mä ny oon, on menneisyyttä, et eläisin omissa muistoissani, siinä ajassa kun olin vielä.. No, täällä. Mikään ei tunnu todelta ja tuntuu et mitä ikinä teenki, niin sillä ei oo pitkäaikaisia vaikutuksia, koska.. no.. must tulee joka tapaukses se Carrie tulevaisuudest :D



Tota tekstiä tuliki ny enempi ku osasin olettaa, mut ehkä hyväki vaa.. Ja tosiaan tää syksy on ollu tosi harmaata aikaa ja mä toivon et talvesta tulis parempi, värikkäämpi, ilosempi. Ehkä jopa saan sen ensisuudelmani ku seki olis ihana jos sen sais lumisateen alla.. :3 Talvi on aina ollukki mulle sellane... Ilon ja riemun aika, et ku muil son aina kesä. niin mul se on talvi.. Siis jotenki vaan oon yleisesti pirteempi ja asiat sujuu ja lumi on aina inspiroinu mun luovuutta ja ny vie ei ainakaa tääl oo satanu ensilunta, mut ootan sitä innolla cx

Also: Oon huomannu jännän jutun, että kun pelaan joka päivä koulus Aapelin bombermaniaa (peliä, mitä voi pelata ihmisten kans ympäri maailmaa, enimmäkseen sie on suomalaisia) Niin pyrin usein kerään huomiota jätkiltä siellä ja.. Emt lämmittää sydäntä ku jätkät antaa mun voittaa tai suojelee mua jos joku yrittää tappaa mut tai.. jtn vastaavaa.. TOSIN pelaan sie tyttö-hahmona ja esitän tyttöö ja täten ne jätkäkki on aina heteroita... Et... Entie miten ääni muuttus kellos jos kertosin olevaniki oikeesti poika... Mutsiis se oikeesti on tosi ihana tunne ja piristää aina, et.. Jos joskus tekee mieli tehä itsari niin voi mennä vaa pelaa Bombermaniaa :D

Kappale neljäkymmentäviisi - Viime-aikaisia tapahtumia..

Huomasin epäonnekseni, etten oo taas pitkää aikaa tänne kirjotellut.. anteeksi siitä. Nyt kuitenkin tosiaan kertaan vähä tapahtumia, jotka toki OLISIN voinut listata jo tapahtumahetkellä tänne xd

Alotetaanpa vaikka tosta Joulusta.. Eli siis mun sisko ja sen poikaystävä, Sauli tuli meille viettää joulua ja oon tosi ujo.. no kaikkien poikien suhteen ja se sai mut kauhee sulkeutuneeseen tilaan, et se Sauli oli meil xd Sit olin koneel aikalailla sen illan, mut sit ku jouluateria oli valmis, mutsi koitti eka huutaa mut syömää, mutten vastannu.. en halunnu mennä syömää sen Saulin kans.. Sit siskoki kävi hakemas mua ja tällee, ne luovutti sen kyl aika äkkiä.. No sit Tarja (sisko) ja se Sauli oli lähös Saulin vanhemmille illaks, nii meiti piti avaa lahjat jo siin vaihees ja ne kävi sit Tarja ja mutsi vuoronperään pyytämäs mua alakertaan, mut jotenki menin sellasee sulkeutuneeseen tilaan.. en oo koskaa kokenu sellasta niin voimmakkaana.. En vaan voinut vastata tai liikkua, kun ne oli siin läsnä tai niiden askeleet kuulu rappusist.. Sit ne tuli molemmat mun luo ja koitti puhuu mulle.. Tarja sanoki siin jtn sellasta, mikä jäi syvästi mun mieleen.. "Mä haluisin nähä sun ilmeen, ku avaat tän mun lahjan" Ja ikävä kyllä en voinut reagoida sillon, mut ku ne sit Saulin kans lähti nii mulle tuli KAUHEE OLO! Siis se jäi niiiiin pahasti mun mielee, et menin alas ja selitin mutsille tilanteen, söin ja avasin kaikki muut lahjat, paitsi Tarjan.. Päätin säästää sen siihe, ku Tarja seuraavan kerran tulee (Tarja tosiaan asuu siis Tampereel ja opiskelee sie, käy ehkä kerran kuukaudes meil) Mut sit mutsi kerto Tarjalle tilanteen faces ja Tarja halus, et avaan sen lahjan silti. No mä kuitenkin vaadin että Tarjan pitää nähä mun ilme, ku avaan sen, joten kompromissina käytettii facebookin kamera-yhteys-palvelua ja avasin sen lahjan web-kameran ees xd Et se sit lutviutu iha hyvi.. Mut päätin, etten enää juhli Joulua.. jouluateria on mulle mikä tahansa päivällinen, Joululoma ylimääräinen rykelmä vapaa-päiviä ja jos joku haluaa, mulle saa antaa lahjoja ja mää annan toki heille vastalahjoja, mutta siinä ei ole mitään suurempaa merkitystä enää mulle.. Oon niiin kyllästyny joka vuosi saamaan jtn äärimmäisen negatiivistä niskaani.. :<

Sitteeeen.. No, itseasias mul ei sen suurempii ole nyt mielessä.. ei mulle oikeen oo tapahtunukkaa mitää xd Poikarintamalla on sitä samaa, sitä samaa.. eli ei yhtään mitään xd Jaaa... Nii... Kiitos kun luitte kuitenki ton joulusönkötyksen, vaikka ehkä odotitte vähän enemmän.. Yritän taas ottaa itteeni niskasta kii ja kirjottaa tänne useemmin ja aina ku vähänki tulee iloseks/surulliseks jostai :'DD

Kappale neljäkymmentäneljä - Unia.. Unia...

Täs taustal soi Tuuli - Koko kesää aikaa (yks surullisimmista biiseistä ikinä >': )
Näin taas iha hulluja unia ja sit se yks uni jäi niiin mun päähän...
Siis eka siin oli jtn vähä outoo et olin jossai toimistossa ja sit sinne pihaa tuli joku amerikkalainen julkkis.. tollane ko.. no en muista kuka mut joku samanlainen ku Cher ja Sharon Osbourne.. Nii tuli jollai limosiinil pihaa ja sit sielt limusiinist alko ryntää miehii sinne toimistoo ja ne alko huutaa siin jostai, nii aloin polttaa tupakkaa (En oo koskaa polttanu) ja sit etin ulospääsyä ja sit mulle tuli deja-vu koska oon ennenki nähny unta, et etin ulospääsyy siit rakennuksest ja löydän uloskäynnin. Luukun joka johtaa pihalle, rauhalliseen maisemaan. Sit kuuluu nais-ääni. Tää Cher/Sharon on siel ja sanoo mulle jtn lohduttavaa.. no sit jutellaa siin jtn.. ja sit siihe tulee Jiri. Ja se tuli siihe mun vieree penkille ja sano et "Huh oli pakko päästä jonku söpön jätkän vieree." Sit olin tietty iha imarreltu, no sit mulla oli jostai perkeleen syystä jäätelöö.. joo... no sit vaa se halus pussata mua, nii sanoin et "Mul on jäätelöö suussa." sit se oli niinko et "Uuu ;) " Ja sit sanoin et "Ja oon polttanu niinko jtn 3 tupakkaa tos.." Nii sit se oli siihenki et "Uuh" no sit mä suutelin sitä ja entie ku oon aina kuvitellu et olisin hyvä suutelee mut ainaki siin unes se suudelma oli niiin katastrofi xd Emmätie mä en jotenki oikee tuntenut suutani, ja en sillai tuntenu sitä ja sillai.. No joka tapaukses se uni loppu siihe, mut se jäi mun päähän koska periaattees sain ensisuudelmani sen tyypin kans ja sit eka ajatus mun päässä ku havahduin: "Haluun sen takas!" Että tälläistä... Ja nyt mulle tuli masis ku katoin sen blogin ja joku anonyymi oli kommannu sitä söötiks ja se oli vastannu siihe, ja muutenki sil on iha varmana joku toinen jo, nii ei mulla olis ees mitää mahista siihe...
No sit näin toisen unen joka vähä niinko anto toivoo siitä, et asiat vois olla toisinki.. taisiis.. no kerron:
Eli se alko siit et oltii jostai koulust menos kattoo jtn hiihto-kilpailuu ja mä si livahdin pois sielt johki... emmätie ku se oli niinko ulkona niinko lunta, mut samal se oli joku sänky? No kuitenki siel oli kissoi paljo ja niinko pentuja nimenomaa ja sit yks mun vanha bestis taino se oli mun ja nykysen bestiksen niinko kans bestis.. no joo kuitenki nii se tuli siihe ja se sano et se halus tulla kans pois sielt hiihto-jutust ja tulla mun kans sinne, mut sit se tuliki taas toisiin ajatuksii, mut sit ne kissat tuli sen luo ja se kuitenki lähti.. (Oikees elämäs tää tyyppi oli meiti hyvä kaveri pitkään, mut sit se vaa jotenki ei enää halunnu ja se ilmisesti johtu jotenki musta ja oon epäilly et se johtuu mun homoudesta, koska se ite on aika homo-vastainen.. -.- Mut se kuitenki hylkäs meiti niinko nii kait jotenki kuvastu toho uneen sit..) No mut jokatapaukses sit ZAP ja olin mun omas kotipihas ja oli kesä... Jaa tota entie ku kuitenki ne hiihto-kisat ja talvi oli vie siin parin metrin pääs.. etten tie si mut kuitenki näin nurkan takaa, et jossai pihal joku mies-opiskelija ja sen opettaja kiisteli jostain ja en muista enää mistä mut kuitenki se jätkä huomas mut sie kaukana ja menin piiloo, nii kohta kuulu "Onks (mun nimi) täällä?" ja sit olin menos karkuu nii kaaduin siihe puunjuurelle... No se tuli ja istu mun vieree ja se alko kyselee multa mun hygieniasta..? Joo no se kyseli et saisko se nähä mun.. töröö nii sit en tajuu ku mulle se oli sit iha okei ilmisesti ja no jokatapaukses sit mietin et "Tästä vois tulla mulle hyvä ystävä, ku kui monelle jätkälle voi näyttää töröönsä ilman mitää taka-ajatuksia" tai jtn tällästä ja sit kohta siihe tuli salkkareitten Miro, Maarit ja Jenni ja alettii sit juomaa... Siis jtn viinaksii siin oli ja kaikki viidestee alettii juomaa... joo en oikee itekkä tajuu mitä siin tapahtu.. xd kuitenki se tyyppi oli siis sellane rillipäinen vähä aasialainen, mut iha sairaan komee ja söpö ja vaikkei sen nimee mainittukkaa nii mulle jäi tunne et sen nimi oli joku "Darrien" tai joku tollane...
Mutsiis joo mulla ei oo KOSKAA ollu mitää niinko miespuolista ystävää niin kai se oli joku juttu siit si et mun alitajunta halus luoda muhu toivoo... niinko.. tai jtn... :x

Kappale neljäkymmentäkolme - Minun LifeStyle-blogini :)

http://tsirilimpsis.blogspot.fi/ 

Tos on osote mun uuteen blogiin, jossa otan enempi huomioon teit lukijoita. Jatkan toki myös täällä kirjoittelemista ja samalla tahdilla :'D

Kappale neljäkymmentäkaksi - Tsirilimpsis!

Joo hei, eli siiis ei nyt oo ollu oikee mitää sen erikoisempaa, nii en oo kirjotellu, mutta kaimmää tänne jtn tapahtumii voisin kerrata..

Mun amis päätty joskus viikko sit torstaina, ja mu bestiksen Annin päättärit (9. luokalta) oli lauantaina, nii sit mentiin Merjan kans sinne, ko seki kävi sitä kouluu, nii mentii sinne sitten jaa no ei siin mittää uskalsin ottaa siel etutukan pois hiuksiltani (mul on sellane muhkee etutukka, entie oonko aiemmin kertonu, mutsiis se on niinko sen takii ettei ihmiset näkis mua) koska ne kaikki kuitenki tuns mut ja sillai nii ei mun tarttenu piilotella niilt.. Nojuu sit Anni meni perheensä kans syömää nii menin Merjalle sit ja sinne tuli itseasias kans tää Kirsi? En muista minkä salanimen oon antanu sille mut mainitaan aikalailla ekoissa luvuissa, eli siis tää feministi-akka joka huus mulle ku koitin sopii Riinan kans. Joo no niin siis Kirsi tuli sinne (Se saatto muute olla Kirsti..) Kirsi/Kirsti/Mansikki tuli sinne ja sit Merja meni mutsinsa kaa saunaa, niin jäätiin sinne kaksin ja meil on aina ollu vähä kylmät välit ku jotenki vaa ei tulla toimeen, mut iha jees se si meni et itseasias aika siedättävästi vaikka mää aluks aattelinki et täst tulee kauheen kiusallista ja shillai..

Sit oliin olikseny keskiviikkona Annin ja Timon (Annin poikaystävän) kans ja sit siihe tuli illemmalla myös Martta. Nosiis niil on kauhee on/off suhde, et ne kirjaimellisesti riitelee joka toinen päivä ja rakastaa joka toine.. No niil oli just ollu TAAS KERRAN joku suuri riita ja ne oli eronnu, nii Anni ei halunnu olla yksi nii olin senkaa sit, mut sit ne sopi taas päiväl ja olivat taas iha kii toisissaa ja lovelovelove.. Eihä se ny mua sillai haittaa mukku tulee vaa aina mielee ettei itellä oo sellasta onnee.. x< Nojuu sit se ilta meni siin muute iha mukavasti ja shillai..

 Meinasin eile, et alottaisin pitää sellasta onkseny LifeStyle-blogia tai sellasta niinko mis kertosin päivästäni vähä tarkemmin ja sillai ko tää on enempi ollu nimenomaan sellane päiväkirja.. Sit mietin et pitäskö tehä videoblogi mut mietin kui kauheelt näyttäsin kameralla ja sit näin itseasias jtn untaki et joku ruma tyttö teki jtn videoblogii.. en oikei tajunnu sitä unta mut joo.. xd Nii en ny kyl tie mut olis kyl siistii laitella kuvii niinko blogii ja sellasta :'D Ja ehk sillai esitellä itteeniki vähä tarkemmin ku vaan et "Oon ihminen, jota masentaa usein.. Mul on pari kaveria ja ... that's it" xd 

Täst tuliki ny vähä pidempi ku ajattelin mut kaippa mää pääsin vaa vauhtiin.. Tsirilimpsis!

Kappale neljäkymmentäyksi - Naurupiikki, olkaa hyvä

Juu ku joku halus lisää kappaleit, nii ei mul mitää erikoista mut tuli vaa päästettyy pieni blondinen legendaarisuus suusta yhelle kaverille, ku oli ollu joku ammuskelu-jupakka viikonloppuna sen kodin lähel..

"Nii en kuunnellu sit sen tarkemmin, ku huolestuin et eikai suhu osunu ku en taas blondina tajunnu et juttelin sulle tänään koulus (y)"

Kaveri repes kyl komeesti :'D