18.8.2012
klo:15:23
En oo taas n. kymmeneen päivään kirjotellu, mut nyt kirjotan. Kun alotin amiksen, huomasin etten oo ollu paljoo enää Annin kans, mut oon ollu si kuitenki Merjan niinku joka päivä amiksel tottakai, mut myös vapaa-ajalla. Me oltii joskus seiskaluokalla Merjan kaa bestiksii, mut sitku Anni tuli ylä-asteelle, nii aloin olla enemmän sen kans. Yhes vaihees me oltii kolmisteenki. Oon nyt koittanu keskittyä koulunkäyntiin, sillä mua kalvaa iha sairaana tää mun elämänmeno, sillä mä oon 16-vuotias enkä oo KOSKAAN pannu kenenkä kaa (no se nyt ei huoleta) suudellu kenenkä kaa enkä EDES seurustellut kenenkään kanssa sillai oikeesti. Niinku kyllähän ny pakostaki herää kysymykset et enks mä kelpaa kellekkään? Enkö mä oo yrittäny tarpeeks kovin? Onko mua ees tarkotettu olemaan kenenkää kanssa? Mulla on ollu pientä juttuu yhen Johanneksen kanssa. Se on ihan samanlainen ku Miro. Johannes oli iha lääpällään muhu ja faceski se teki niitä juttuja musta ja laitto rastin kaikkiin kohtii mis on esim: söpö, komee, kiva, voisin seurustella... Mut sit se yhten päivänä lopetti sen ja juttelin sen kaa, nii se oli ihastunu yhteen luokkalaiseensa. Se oli myöskin seurustellu sinä aikana, ku oli lääpällään muhu nii Miron kans. Sit juttelin Jirin kans ja tien, et Jiri lukee tätä mut silti mun on pakko sanoo et tuntuu ku se ei haluis olla mun kaveri enää, sillä se jotenki puhuu mulle nii kylmästi ja välinpitämättömästi. Ja mua ahistaa ku mä oon aina pelänny et kukaan ei olis mun kaveri, ja ku mä oon erakoitunu Annista ja Martasta ja en oo jutellu yhen Sarin kans, kuka on mun ystävä ja Miron kans en oo puhunu ja nytku Jiriki on tollanen nii se tuntuu ku mul olis vaa Merja, ja se tuntuu kamalalta aatella et olis VAAN yks ystävä. Sitku vie ku sillo ku mul oli riita Riinan kans, niin mä löysin tukee sillo netin kautta just Jiristä. Ja mä ikäänkuin rakensin Jiristä itelleni tukipalkin, mut nyt ku seki tuntuu kaatuvan, niin en tie mikä mua enää tukee! Mä sanoin sillo joskus, et must tuntuu etten elä amikseen asti, et kuolen ennen amiksen alkua. No must tuntuu edelleen et en tulis näkemään amiksen päättymistä tai ees seuraavaa maanantaina! Must tuntuu et olisin valmis tekeen itsarin vaikka heti. Ei mun tee mieli, mut tuntuu et olisin silti valmis. Ja mä ajattelenki välillä miltä tuntus viiltää veitsellä ranne auki, ja et kuolisko siihe heti vai jäiskö hetkeks eloon ja sattusko se, vai olisko se kivutonta...
Yks Riinan kaveri kysy mult eilen, et mikä on mun blogin nimi (kerroin sille et pidän blogia) mut en voinu kertoo sillä jos Riina saa tietää, et oon pitäny siitä blogia, niin se suuttuu ihan silmittömästi ja en haluis ny suututtaa yhtäkään tyyppiä enää. Mut onks se mahdotonta? Oonks mä tosiaan niin ärsyttävä tyyppi et kaikki inhoo mua? Mulla on aina ollu ihmeellisen hyvä itsetunto, mut se on alkanu rappeutua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti