Kappale Kaksikymmentäyhdeksän - Toivottomuus

Tällä kertaa aiheena ei oo mun rakkauselämän masennukset (itseasiassa olen päättänyt unhotaa rakkauden ja keskittyä koulunkäyntiin) vaan se, että mun matikka menee huonosti.. Oon ollu peruskoulun mukautetussa luokassa ja kaikki oppiaineet on ollu helpotettuja. Mulla ei oo esimerkiks ollu yhtälöitä ollenkaa peruskoulus. No nyt ku oon amikses nii siin matikas on yhtälöit ja yhtälöpareja jne. Ja mul menee ne tosi huonosti ja kysyin äidiltäki, niin se ehdotti et ottaisin tukiopetusta, mut sitä kautta mä kai saisin TAAS mukautetut arvosanat ja ku mun pieni haave on aina ollu mennä yliopistoo opiskeleen, mut eka pitäs mennä lukioo ja en pääse lukioon, ellei mul oo iha normaalit arvosanat! Tosin en tie onks mun mahikset menny jo ku en saa tuolt esim. historian ja biologian normaalia numeroa... Mut nyt ne kai ainaki menis. Ja sit mua kyl ahistaa se rakkaus-elämäki.. Mun facebook lakkas nimittäin toimimasta (käyttäjätili on lukittu) ja en oo saanu yhteyttä Turoon tai Jiriin. Tosin sit kuulin sellasesta tapahtumasta, ku Pori Pride ja kysyin tänään Jiriltä et meneeksse sinne. Mut mul ei oo Toninka numeroo! Ja kaikista eniten mua huolettaa ku ainoostaan pari ihmistä on ihmetelly, miks en oo faces.. Mietityttää vaa et kui moni ees huomaa.. Sit Riinaki sano et "No iha hyvä vaa ettei tartte kattella niit sun ärsyttävii tilapäivityksii" Ja se oikeesti sattuu, ku joku tollai sanoo. Vaikka tienki et aika moni on kiinnostu... no itseasiassa... Kukaan ei oikein koskaan tykänny tai ainakaan kommentoinu mun tiloja.. Täällä blogissa mulla ei oo yhtäkään lukijaa.. Ja muutenki ketää ei varmaa kiinnosta, vaikka kuolisin. Taisiis eihä kukaa siin paljoo menettäis.. Ei mulla oo ystäviikään nimittäin.. Ei yhtäkään.. On mulla parikin kaveria, muttei yhtäkään ystävää. Muutenki tuntuu että oon vaa pieni pallukka suuressa maailmassa ja mun katoaminen ei mitään muuttais.